Valvoin yön. Nukuin aamun. Yritin kyllä ihan oikeasti, kävin suihkussa ja käytin koiran pihalla kukonlaulun aikaan, puin kouluvaatteet ja... siihen se sitten loppuikin. Oli vähän ylimääräistä aikaa joten päätin loikoilla sen sängyssä kun väsytti niin ettei mitään rajaa. Ja kuinkas siinä kävikään, iskin torkkua päälle herätyskelloon ja lopulta sammutin koko kelvottoman rakkineen. Ja heräsin siinä vaiheessa kun luento oli jo ohi. Toisaalta jos olisin saanut itseni raahattua sinne, en olisi enää jaksanut takaisin kotiin ja mitä sitä sitten olisi tehnyt? Nukahtanut koulun käytävälle? Herännyt sieltä illalla vahtimestarin koputellessa olkapäätä ja todennut että nukuin terapiankin ohi?

Tunnen itseni surkimukseksi (valivali). Kävin sitten kaupassa vaikkei tässä konkurssissa kannattaisi ja sätin itseäni siitä vielä vähän lisää. Yritän koota itsetuntoni rippeet pakertamalla työhakemuksia tänään, täältä tullaan kesä ja kärpäset ja palkkatyö.

Lueskelin blogeja ja pisti vihaksi kun Lord Boredom taas norsunluutornistaan valittaa kuinka kukaan nainen ei kelpuuta ja kuinka naisilla ei ole muuta tekemistä kuin alkaa öyhöttäjäboyfriendiensä kanssa käyttää aineita. Ja että Lord B. on sentään valmistunut työssäkäyvä kunnollinen tunnollinen mies. Kas kun osa naisista, ehkä juuri ne kunnollisimmat, etsii IHMISTÄ parisuhteeseen, ei tilinauhaa. En väitä ettei Lord B. olisi ihminen tai mukava mies, en suinkaan, väitänpähän vaan että katkera elämänasenne saattaa kosauttaa poikaystävyysunelmat alta aikayksikön. Ja kyllä, naisilla on salaiset tuntosarvet joilla he havaitsevat ketkä ovat valmiita heittäytymään ja ketkä haluavat rypeä siinä luulossa ettei mistään tule koskaan mitään.