Olen helpottunut siitä että viikko vaihtuu. Ihan kuin elämä jotenkin radikaalisti muuttuisi uuden viikon alkaessa. Ihan kuin se uusi viikko ei olisi samaa kuin entisetkin. Mutta silti. Onhan se hyvä että on jonkunlaista tulevaisuuden toivoa, vaikka sitten hieman valheellistakin.

Tällä viikolla on onneksi tullut liikuttua ihan hyvän verran. Se onkin sitten ainut valoisa puoli tässä viikossa. Rahaa on mennyt liikaa, maksoin tosin laskut jotka olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin pitänyt maksaa eli parempi hoitaa ne siinä vaiheessa kun rahaa vielä on. Ostin myös vaatteita, mitä en ollutkaan vielä tänä vuonna kertaakaan tehnyt. Nukkunut en ole juuri ollenkaan, mikä alkaa tuntua olossa. Kiltti lääkäri, kirjoita niitä unilääkkeitä minä en enää jaksa tätä.

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni mikä on harvinaista. Ai miksikö? Siksi että selvisin hengissä tästä viikosta. Siitä on hyvä lähteä.